Tutkijat varoittavat “vaarallisesta portinvartijuudesta” tekoälyn moraalista asemaa koskevassa keskustelussa

Filosofinen keskustelu tekoälyn moraalisesta asemasta ajautuu helposti portinvartijuudeksi, jossa määritellään tiukkoja rajoja sille, ketkä tai mitkä ylipäätään voivat kuulua moraalisen huomioon ottamisen piiriin. AI & SOCIETY -lehdessä julkaistussa artikkelissa David Gunkel, Anna Puzio ja Joshua Gellers kuvaavat ilmiötä “vaaralliseksi portinvartijuudeksi” (dangerous gatekeeping). Kirjoittajien mukaan moraalifilosofiassa on pitkään elänyt mieltymys hierarkioihin: ajatukseen siististä “moraalisen arvon tikapuusta”, jossa ihminen sijoitetaan ylimmälle askelmalle, osa eläimistä alemmas ja kasvit sekä eloton luonto pohjalle. Tekoäly sopii huonosti tähän järjestykseen – ja juuri siksi sen myötä paine valvoa moraalista rajaa on heidän mukaansa palannut uuteen valoon. Artikkeli nostaa esiin, että moni kommentaattori pitää niin sanottuja relationaalisia lähestymistapoja vaarallisina tai harhaanjohtavina. Relationaalinen näkemys tarkoittaa yksinkertaistaen sitä, että moraalista merkitystä arvioidaan suhteiden ja vuorovaikutuksen kautta: millaisia siteitä tekoälyyn muodostuu ja miten se kietoutuu ihmisten toimintaan. Kirjoittajat viittaavat esimerkiksi filosofi Adrianna de Ruiterin vuonna 2025 julkaistuun esseeseen “Dangerous Liaisons”, jossa relationaalisia näkemyksiä kritisoidaan. Gunkel, Puzio ja Gellers kuvaavat, että kritiikki nojaa vaatimukseen ankkuroida moraalinen huomioon otettavuus johonkin “sisäsyntyiseen” ja tieteellisesti kunnioitettavaan ominaisuuteen. Artikkelin ydin on varoitus siitä, että tällainen rajojen vartiointi voi kaventaa keskustelua juuri hetkellä, jolloin tekoäly pakottaa yhteiskuntaa pohtimaan uudella tavalla, mihin moraalinen vastuu ja huomio ulottuvat. Lähde: Dangerous gatekeeping, AI & SOCIETY.