Tutkimus kyseenalaistaa ”kognitiivisen meritokratian”: abstrakti älykkyys toimii yhteiskunnan pääsylippuna

AI & SOCIETY -lehdessä julkaistu Deniz Fraemken kirjoitus väittää, että monet yhteiskunnat rakentuvat erikoisen hierarkian varaan: kognitiivisesta suoriutumisesta on tullut avain koulutukseen, työhön ja arvostukseen. Erityisesti abstraktia päättelyä, analyyttista ongelmanratkaisua ja suunnittelua kohdellaan ”korkeamman tason” kykyinä, kun taas kädentaidot, aistien tarkkuus ja rutiininomainen ajattelu leimataan ”matalamman tason” osaamiseksi. Fraemken mukaan kyse ei ole neutraalista järjestyksestä vaan arvottamisesta, joka suosii ihmisiä, joilla on taipumuksia juuri abstraktiin ajatteluun, ja samalla vähättelee muita lahjakkuuden muotoja. Kun tällainen arvostus näkyy instituutioissa – esimerkiksi siinä, mitä taitoja palkitaan ja mitä pidetään arvokkaina – etuoikeus voi kasautua niille, joiden vahvuudet osuvat järjestelmän mittareihin. Kirjoitus nostaa esiin myös biologisen ulottuvuuden: kognitiiviset kyvyt ovat osittain periytyviä, joten niiden korottaminen yhteiskunnallisen menestyksen mittariksi muistuttaa Fraemken mukaan biologista arpajaisjärjestelmää. Tällöin etulyöntiasema voi näyttäytyä ”ansiona”, vaikka se liittyisi geneettisiin ja kehityksellisiin lähtökohtiin. Fraemke painottaa, ettei kysymys ole vain etiikasta vaan rakenteesta: kun yhteiskunnallinen arvostus ja mahdollisuudet sidotaan yhteen tietynlaisen kognition kanssa, seuraukset ulottuvat yksittäisiä valintoja laajemmalle. Lähde: The end of cognitive meritocracy, AI & SOCIETY.