Tutkimus: ihmiskeskeinen tekoäly puhuu ihmisistä, mutta ei määrittele heitä

Ihmiskeskeinen tekoäly on noussut yhdeksi keskeiseksi iskulauseeksi, kun keskustellaan tekoälyn vaikutuksista yhteiskuntaan. Uudessa AI & SOCIETY -lehdessä julkaistussa artikkelissa tutkijat tarkastelevat, mitä sana ”ihminen” oikeastaan tarkoittaa, kun puhutaan ihmiskeskeisestä tekoälystä. Tutkimuksessa analysoidaan keskeistä ihmiskeskeistä tekoälyä käsittelevää kirjallisuutta niin sanotun kriittisen hermeneutiikan keinoin. Hermeneutiikka viittaa tekstien tulkintaan ja taustaoletusten esiin nostamiseen. Tavoitteena on selvittää, minkälainen ihmiskuva piilee puhuttaessa tekoälystä, joka on ”ihmistä varten” tai ”ihmisen ympärille” rakennettu. Kirjoittajat tunnistavat viisi piirrettä, jotka toistuvasti muovaavat käsitystä ihmisestä ihmiskeskeisen tekoälyn keskusteluissa: universalismi, individualismi, instrumentalismi, psykologismi ja eksseptionalismi. Universalismi tarkoittaa oletusta yhdestä yleispätevästä ihmiskäsityksestä, individualismi korostaa yksilöä yhteisöjen ja rakenteiden sijaan, instrumentalismi asettaa ihmisen ennen kaikkea välineiden käyttäjäksi, psykologismi painottaa ihmisen mieltä muiden ulottuvuuksien kustannuksella ja eksseptionalismi näkee ihmiset ratkaisevasti muusta luonnosta erillisenä lajina. Artikkelissa tuodaan keskusteluun myös filosofi Hannah Arendtin ajattelu ihmisestä. Arendtin niin sanottu filosofinen antropologia tarjoaa tavan ymmärtää inhimillistä olemassaoloa, joka poikkeaa tutkimuksen mukaan nykyisen ihmiskeskeisen tekoälykeskustelun oletuksista. Tutkijat ehdottavat, että Arendtin näkökulma voi auttaa terävöittämään sitä, mitä ”ihminen” tarkoittaa, kun teemme tekoälyä varten sääntöjä, järjestelmiä ja eettisiä periaatteita. Lähde: Making sense of the ‘Human’ in human-centered AI: an Arendtian perspective, AI & SOCIETY.