Tutkijat perkaavat haasteita kohti yleistä tekoälyopettajaa

Tekoälystä haaveillaan jo henkilökohtaisena kotiopettajana, mutta tuore katsausartikkeli muistuttaa, että matka on vielä pitkä. Vuosikymmenten yrityksistä huolimatta yleinen, kaikille sopiva tekoälyopettaja ei ole toteutunut, ja nyt esiin nousevat uudet kysymykset suurten kielimallien myötä. Virolaiset tekoälytutkijat Jaan Aru ja Kristjan-Julius Laak tarkastelevat, mitä ongelmia syntyy, jos tällaista opettajaa aletaan rakentaa koko maan kattavaksi järjestelmäksi. Taustalla on ajatus “yleisestä henkilökohtaisesta tutorista”, joka seuraisi oppilasta läpi koulupolun ja mukauttaisi opetuksen yksilöllisiin tarpeisiin. Tutkijat eivät esittele valmista järjestelmää, vaan kokoavat käytännön kysymyksiä, joita kansallisen tekoälyopettajan kehittäminen herättää. Näiden kysymysten kautta he osoittavat, että tieteellinen ymmärrys itse oppimisprosessista on edelleen puutteellinen. Esimerkiksi ei ole selvää, miten tekoäly voisi parhaiten tukea motivaatiota, syvällistä ymmärtämistä tai pitkäjänteistä harjoittelua eri oppijaryhmissä. Artikkeli korostaa, että suuret kielimallit – eli nykyiset keskustelemaan pystyvät tekoälyjärjestelmät – voivat olla käänteentekeviä, mutta niiden hyödyntäminen opetuksessa vaatii muutakin kuin teknistä hienosäätöä. Ensin on selvitettävä, mitä hyvä oppiminen on, miten sitä mitataan ja miten tekoäly voi tukea niitä oppimisen piirteitä, joita emme vielä täysin ymmärrä. Näin tutkimus asettaa raamit keskustelulle: yleinen tekoälyopettaja voi olla houkutteleva visio, mutta sen toteutus törmää nopeasti oppimisen peruskysymyksiin, joihin tiede ei ole vielä vastannut. Lähde: Developing a General Personal Tutor for Education, ArXiv (AI).