Uusi malli paljastaa, miten tekoälyagentit kilpailevat työmarkkinoilla

Tutkijat ovat kehittäneet uuden viitekehyksen, joka kuvaa, miten tekoälyagentit käyttäytyvät ja kilpailevat työmarkkinoilla – erityisesti niin sanotussa keikkataloudessa. Tavoitteena on ymmärtää, millaisia taloudellisia voimia syntyy, kun suuria kielimalleja hyödyntävät tekoälyagentit alkavat hoitaa samoja tehtäviä kuin ihmiset. Työssä korostetaan kolmea taloustieteestä tuttua ilmiötä: haitallista valikoitumista, moraalikatoa ja maineen merkitystä. Haitallinen valikoituminen tarkoittaa, että työn teettäjä ei etukäteen tiedä, kuinka hyvä tekijä on. Moraalikato taas viittaa siihen, että tekijä voi työn saatuaan toimia vähemmän huolellisesti, jos valvonta on heikkoa. Maine puolestaan rakentuu ajan myötä onnistuneiden tai epäonnistuneiden suoritusten kautta. Viitekehys määrittelee myös, millaisia kykyjä menestyvät tekoälyagentit tarvitsevat. Niiden on kyettävä metakognitioon eli arvioimaan realistisesti omat taitonsa, seuraamaan kilpailijoita ja markkinatilannetta sekä suunnittelemaan toimintaansa pitkällä aikavälillä yksittäisiä tehtäviä pidemmälle. Tutkijat havainnollistavat malliaan simuloidulla keikkataloudella, jossa suurten kielimallien ohjaamat agentit kilpailevat tehtävistä, kehittävät osaamistaan ja muuttavat strategiaansa kokemusten perusteella. Näin voidaan turvallisesti tutkia, miten erilaiset kannustimet, sopimukset ja kilpailutilanteet vaikuttavat siihen, millaisia tekoälytyöntekijöitä markkinoille syntyy. Tuloksena on ensimmäinen viitekehys, joka yhdistää tekoälyagenttien toiminnan ja taloustieteen klassiset ongelmat käytännön kaltaisessa markkinaympäristössä. Tällainen malli voi tulevaisuudessa auttaa arvioimaan, millaisia riskejä ja mahdollisuuksia tekoälyn laajamittainen käyttö työmarkkinoilla tuo mukanaan. Lähde: Strategic Self-Improvement for Competitive Agents in AI Labour Markets, ArXiv (AI).