Validointi nostetaan menetelmäksi: uusi opas auttaa rakentamaan ja arvioimaan mittareita tiedeopetuksessa

Opetuksen mittareita ja arviointeja ei pitäisi kohdella vain lomakkeina tai testeinä, vaan niiden luotettavuuden osoittamista eli validointia voidaan tarkastella omana tutkimuksellisena menetelmänään. Tätä ajatusta perustelee Jonathan Bostic artikkelissaan, joka kokoaa ja jäsentää ohjenuoria erityisesti luonnontieteiden, teknologian, tekniikan ja matematiikan opetuksen mittaamiseen liittyvään tutkimukseen.

Aihe on ajankohtainen, koska validointiin liittyvä tutkimuskirjallisuus on Bosticin mukaan kasvanut, mutta käytännönläheisiä oppaita on silti vähän. Kun mittareita käytetään esimerkiksi oppimisen, osaamisen tai opetuksen vaikutusten arviointiin, validointi tarkoittaa käytännössä sitä, että kerätään ja perustellaan näyttöä siitä, että mittari mittaa sitä, mitä sen väitetään mittaavan – ja että tulkinnat mittaustuloksista ovat perusteltuja.

Artikkelissa validointi “sijoitetaan” menetelmälliseksi kokonaisuudeksi: sen sijaan, että validointi nähtäisiin yksittäisenä tarkistuslistana tai viimeisenä vaiheena mittarin rakentamisen jälkeen, se esitetään prosessina, jota voi tehdä suunnitelmallisesti ja jonka vaiheita voi raportoida läpinäkyvästi.

Bostic tarjoaa lukijoille “opasteita” eli käytännön suuntaviivoja validointityöhön sekä strategian, jonka tarkoitus on tukea validointiin tarttumista laajalla lukijakunnalla – ei vain menetelmäasiantuntijoilla. Tavoitteena on madaltaa kynnystä tehdä validointia niin, että useammista taustoista tulevat tutkijat pystyvät osallistumaan mittareiden kehittämiseen ja niiden käyttöön liittyvien tulkintojen perusteluun.

Lähde: Validation Is a Methodology! Guideposts for Assessment Development and Validation, OpenAlex (AI + Society/Ethics/Culture).