Korkeakoulujen arjen digityö jää piiloon: alustat synnyttävät pirstaleista hoivatyötä

Korkeakoulujen arki on digitalisoitunut vauhdilla, ja etenkin pandemia-ajan jälkeen hybridiopetuksesta on tullut monille rutiinia. Samalla oppimisympäristöt kuten Canvas ja Blackboard, viestintäkanavat kuten Teams ja WhatsApp sekä videopalvelut kuten Zoom ja Tencent Meeting ovat kiinnittyneet osaksi akateemisen työn perusinfrastruktuuria. Uusi artikkeli nostaa esiin, että juuri tämä alustautuminen voi tuottaa huomaamatonta, arkea kannattelevaa ”digisiivousta” ja hoivatyötä.

Xiang Li, Kenny S. L. Cheah ja Yiing Siing Wong tarkastelevat ilmiötä sosiologisesta näkökulmasta. Heidän lähtökohtansa on, että alustojen arkkitehtuuri – eli se, miten palvelut on rakennettu ohjaamaan viestintää, tehtävien jakamista ja osallistumista – muokkaa päivittäisiä käytäntöjä. Aiempi tutkimus on painottanut laajoja kehityskulkuja, kuten koulutuksen muuttumista dataohjautuvaksi, hallinnollisen valvonnan lisääntymistä ja niin sanottua uusliberaalia auditointikulttuuria, jossa toimintaa mitataan ja raportoidaan.

Tässä artikkelissa huomio siirtyy makrotasolta ruumiillisiin ja rutiininomaisiin käytäntöihin: niihin pieniin toimiin, joilla opetuksen ja yhteistyön digitaalinen arki pidetään käynnissä. Tekijöiden mukaan alustat tuottavat pirstaleisia muotoja näkymättömästä hoivatyöstä, joka jää helposti tunnistamatta ”oikeaksi” työksi, vaikka se ylläpitää yhteisön toimintaa. Artikkeli kehystää tämän myös sukupuolittuneena digitaalisena kotityönä: huolenpito ja järjestely jakautuvat tavalla, joka voi tehdä osasta työtä erityisen näkymätöntä.

Lähde: Gendered digital housekeeping and invisible care labor in platformed higher education, OpenAlex (AI + Society/Ethics/Culture).